Tällä viikolla olen vihdoin päässyt seuraamaan pentujen kasvua ja kehitystä aitiopaikalta, kun ne asuvat täällä meillä. Olen koittanut keksiä pennuille joka päiväksi jotain uutta ja mielenkiintoista puuhaa, jotta ne saisivat virikkeitä ja toivottavasti oppisivat myös hyödyllisiä taitoja tulevaa elämää varten. Keskiviikkona ja torstaina pennut ovat maistelleet ensimmäisiä treeninameja, ja tutustuneet harrastuskoiralle erittäin tärkeään konseptiin, eli ihmisen kädessä olevan ruuan tavoitteluun. Pentujen reaktioita ruokaan on ollut hauskaa seurata. Pennuissa on selkeitä eroja ahneudessa, Oranki on selvästi kaikista kiinnostunein ruuasta, Bonobo puolestaan ilahtuu selvästi enemmän ihmisen huomionosoituksesta kuin varsinaisesti namista. Tamariini ja Simpanssi ovat myös erittäin kiinnostuneita ruuasta, mutta itse namin syöminen ei ihan vielä suju, ne saattavat ottaa tarjotun namin tohkeissaan suuhun, mutta nami tipahtaa suupielestä ulos ja päätyy jonkun syömistekniikaltaan osaavamman suuhun. Gibboni, Gorilla, Maki ja Marakatti imaisevat namin hetkessä.
Pentuaitaukseen olen lisännyt myös päivittäin vaihtuvia uusia elementtejä. Ensimmäisenä iltana pennut saivat tutustua kevythäkkiin, ja siitä tuli välittömästi suuri hitti. Etenkin Gorilla on erityisen innokas häkkeilijä, ja se on hakeutunut useamman kerran häkkiin itsekseen nukkumaan. Eilen pennut saivat aitaukseen tasapainotyynyn ja yöksi oman pörröpedin. Myös nämä uutuudet otettiin iloisesti vastaan. Tasapainotyynyllä ensimmäiset pikku jumppaajat menivät melkein heti nurin, mutta nopeasti ne hoksasivat, miten tyynyllä kuuluu liikkua. Tänään olen soittanut telkkarin kaiuttimien kautta pennuille ampumisen, ukkosen ja ilotulitteiden ääniä, ja lisäksi laitoin pentuaitaukseen uunipellin ja muutaman kattilan kannen, jotta pennut saisivat tottua oma-aloitteisesti kolinaan. Pesukoneen ja imurin ääntä ne ovat kuulleet jo kyllästymiseen asti, koska sotkua tälläisestä apinalaumasta tulee varsin kiitettävästi.
Pennuilla on käynyt tällä viikolla ahkerasti vierailijoita. Uudet ihmiset otetaan erittäin iloisesti vastaan, ja ainakaan toistaiseksi pennut eivät tee mitään eroa siihen, onko ihminen tuttu vai ei. Manki on myös erittäin otettu huomiosta ja tunkee vähän väliä itseään vieraiden rapsutettavaksi.
Manki on alkanut vieroittamaan pentuja maidosta. Se imettää vielä muutaman kerran päivässä, mutta enimmäkseen komentaa tisseille yrittäviä pentuja, tai piraijahyökkäyksen kohteeksi joutuessaan hyppää pois pentuaitauksesta. Viime yönä jätin Mankin enismmäistä kertaa olohuoneen puolelle nukkumaan, ja pennut pärjäsivät ilmeisen hyvin ensimmäisen yön ilman äitiä, koska yhtäkään tyytymätöntä kiljahdusta en pentulasta kuullut koko yönä. Myöskin siisteyden suhteen yöruokailuista luopuminen vaikuttaa kätevältä, kukaan pennuista ei nimittäin ollut kakannut yön aikana.
