top of page
Nimetön 2.jpg
Kuvat (c) Emma Alve & Heidi Ruuskanen

Manki & Glen

Pentue suunnitteilla loppuvuodesta 2023
FOR_EX-2_edited.jpg
Posteri (c) Zuzanna Pieczynska

Pentueen emä Manki (Work-A-Lot Monkey) on perusluonteeltaan vilkas ja energinen koira. Manki rakastaa kaikenlaista yhdessä tekemistä ja se on erittäin helposti motivoitavissa ruualla ja leluilla. Mankilla on suuri halu miellyttää ohjaajaa ja se vastaa luonnostaan hyvin myös sosiaaliseen palkkaan. Manki jaksaa loputtomasti toistoja ja on liikkumistyyliltään nopea ja ketterä. Mankilla on erinomainen hermorakenne ja kyky säädellä virettään treeneissä. Se työskentelee vauhdikkaasti ja sitä voi palkata leluilla ilman, että se alkaisi ääntelemään tai kierrokset nousisivat liian korkealle. Manki on sopivissa määrin pehmeä, se ottaa palautetta vastaan eikä jää toistamaan virheitä. Arkielämässä Manki on helppo ja mutkaton koira, se on sosiaalinen tai toisinaan hieman pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan, se tulee hyvin juttuun muiden koirien kanssa ja on sopeutunut helposti lapsiperheen arkeen. Manki on kaikin puolin täysin terve koira. Sillä on A/A lonkat, 0/0 kyynärpäät, olkapäät kuvattu terveiksi sekä kasvuiässä että aikuisena, selkä kuvattu terveeksi (LTV0, VA0, SP0), silmät terveet sekä pentuna että aikuisena. Mankilla ei ole allergioita, se ei ole herkkävatsainen, eikä sillä ole ollut mitään tavanomaisia koirien sairauksia kuten korvatulehduksia, virtsatietulehduksia, anaalirauhasvaivoja tms. Manki on hieman keskikokoa suurempi bordercollienarttu, se on 52 cm korkea ja painaa noin 15,5 kg.

 

Manki harrastaa tokoa, agilitya, pk-viestiä ja paimennusta. Tokossa Mankilla on kisaoikeus voittajaluokkaan, agilityssa se kilpailee 1-luokassa, pk-viestillä ja paimennuksessa se ei ole vielä kilpaillut. Manki on ääni- ja alustavarma, ja se on suorittanut hyväksytysti MH-luonnekuvauksen. 

Mankista voit lukea lisää sen omilta sivuilta. Lisää kuvia ja videoita Mankista löydät For Example -instragramista, @forexample_bordercollies

b059611c-a1ef-4e14-81e8-81734e4b7704.JPG
301987399_1062653647727733_301686273274721388_n.jpg
Kuva (c) Emma Alve

Videoita Mankista

Glen (Lantstället's Glen) on sosiaalinen, iloinen ja avoin koira. Se on työskentelytyyliltään intensiivinen, nopea ja voimakas, vauhti on sille kuitenkin tullut vasta varmuuden kasvaessa. Glen on tasapainoinen koira, joka ei yliyritä tai turhaudu treeneissä. Glenillä on erinomainen keskittymiskyky eikä se ole häiriöherkkä. Nuorena Glen ei arvottanut ruokaa treeneissä kovin korkealle ja valitsi huomattavasti mielummin lelupalkan. Nykyään Glen palkkautuu hyvin sekä ruualla että leluilla, ja se taistelee lelusta hyvällä otteella kaikkensa antaen. Glenissä on hieman ohjaajapehmeyttä, mutta se kestää silti treeneissä hyvin korjaamista eikä lannistu virheistä. Arjessa Glen on helppo koira, se on elänyt koko ikänsä usean koiran laumassa ongelmitta ja se suorastaan rakastaa kaikkia ihmisiä ikään katsomatta. Glenillä ei ole mitään arkuuksia ja se on laukausvarma. Glen on kattavasti terveystutkittu, sillä on B/B lonkat, 0/0 kyynärpäät, olkapäät kuvattu terveiksi sekä kasvuiässä että aikuisena, selkä kuvattu terveeksi spondyloosin osalta 2-vuotiaana, silmät tutkittu terveiksi useaan kertaan. Glenillä on selkälausunto LTV1 VA1, tarkoittaen sitä, että Glenin ristiluu koostuu neljästä nikamasta ja lisäksi Glenillä on yksi ylimääräinen kylkiluu. Glen on ollut koko ikänsä perusterve. Glen on raamikas uros, se on noin 58 cm korkea ja painaa noin 21 kg. 

Glen harrastaa tokoa, pk-jälkeä ja -etsintäkoetta sekä rallytokoa, lisäksi Glen on käynyt muutamia kertoja myös paimentamassa. Tokossa Glen kilpailee EVL:ssä, se valioitui 2,5-vuotiaana ja on kilpaillut useana vuonna SM-kilpailuissa ja edustusjoukkueen valintakokeissa. Pk-jäljellä ja -etsintäkokeessa Glenillä on kilpailuoikeus ylimpään luokkaan. Rallytokossa Glen kilpailee avoimessa luokassa. Paimennuksessa Glen on osoittanut lupaavia ominaisuuksia, mutta sitä ei ole koulutettu alkeita pidemmälle. 

Glenin kilpailutulokset KoiraNetissä

Glenin esittely

pro-p6AMhJ1o.jpeg
Kuva (c) Heidi Ruuskanen
pro-ywSSksPD_edited_edited.jpg
Kuva (c) Heidi Ruuskanen
pro-XrpPMoYI_edited.jpg
Kuva (c) Heidi Ruuskanen

Videoita Glenistä

Manki on tuontikoira Ruotsista Michelle Holmlundilta. Manki on suvultaan puhtaasti paimenlinjainen ja sen lähisuvusta löytyy useita nimekkäitä ISDS-rekisteröityjä paimenkoiria. Mankin emän puolen suvusta löytyy kuitenkin paimennuksen lisäksi näyttöä myös erinomaisista käyttöominaisuuksista tokoa ja pk-lajeja ajatellen. Mankin emä Vallhunden Peak on kilpaillut erittäin menestyksekkäästi tokossa: se on voittanut tokon maailmanmestaruuden 2019, MM-hopeaa 2022 ja se on kilpaillut Ruotsin maajoukkueessa ja Ruotsin mestaruuskisoissa vuodesta 2018 lähtien. Mankin puolisisarukset Kajsaligans Kommandusen, Kajsaligans Odds ja Kajsaligans All In Oki Peakin ensimmäisestä pentueesta ovat kilpailleet tai kilpailevat tänä vuonna tokon MM- ja PM-kilpailuissa Tanskan, Ruotsin ja Norjan maajoukkueissa, ja Peakin ensimmäisen pentueen yhdeksästä pennusta kuusi on jo saavuttanut tottelevaisuusvalionarvon neljän vuoden ikään mennessä. Mankin isä Pen-Y-Borough Jack on tuotu nuorena Briteistä ja nykyään se kilpailee Ruotsissa paimennuksen ylimmässä luokassa. Mankin puolisisaruksista isän puolelta useampi on kilpaillut jo nuorten koirien paimennuksen Ruotsin mestaruuskisoissa. Mankin täyssisaruksista kaksi kilpailee tokon ylimmässä luokassa, kaksi kilpailee pk-lajeissa (haku ja jälki) ja yksi on jo ehtinyt saavuttamaan Ruotsin agilityvalion arvon. Mankin lisäksi sen kaksi täyssiskoa ja yksi täysveli ovat suorittaneet MH/BPH-luonnekuvauksen hyväksytysti, kukaan ei ole osoittanut pelkoa laukauksia kohtaan. Mankin täyssisarukset ovat pääasiassa olleet pidettyjä harrastuskoiria, joiden omistajat ovat olleet niihin tyytyväisiä. Mankin yksi sisko on lopetettu 2-vuotiaana, koska se ei sopeutunut lapsiperheen elämään eikä sen omistaja halunnut palauttaa sitä kasvattajalle. 

Myös Glen on tuontikoira Ruotsista. Glenin vanhemmat Penywern Moss ja Traeet's Lykke ovat niinikään tuontikoiria, Moss Briteistä ja Lykke Norjasta, eli vaikka sekä Glen että Manki ovat molemmat Ruotsin tuonteja, niin niiden suvuista ainoastaan Mankin emälinja on ruotsalaisia sukuja. Glenin molemmat vanhemmat ovat kilpailleet menestyksekkäästi paimennuksessa: Moss on edustanut Ruotsia paimennuksen EM-kisoissa ja Lykke on kilpaillut useita vuosia Ruotsin mestaruustasolla. Paimennusmeriittien lisäksi Glenin suvusta useampi koira on kilpaillut tokossa, pk-lajeissa ja agilityssa. Glenin täyssisaruksista kolme kilpailee tokossa, kolme agilityssa ja yksi pk-haussa. Glenin kaksi täysveljeä on suorittanut MH-luonnekuvauksen erinomaisilla arvosanoilla. Glenin Norjassa asuva puoliveli Brasavallarens Lovethelimit on Norjan tokovalio ja käyttövalio jäljeltä ja Glenin täyssiskon poika Work's Stasch on Ruotsin tokovalio. Glenin isän Mossin täyssisko Penywern Ebba asuu Suomessa ja on kilpaillut agilityssa, tokossa ja paimennuksessa. 

Pentueen suku

348363294_289321683440998_2736466802692808706_n_edited.jpg
Kuva (c) Michelle Holmlund
11011461_1590322747908138_4172562337686852958_n.jpg
Kuva (c) Johanna Kempe

Mankin sisko Nike, täti-puoli Navy, puolisisko Maze ja emä Peak

Glenin isä Moss

Pentueen sukutaulu

Näyttökuva 2023-5-30 kello 10.08_edited.jpg

Manki on 10 pennun pentueesta, josta kaikki ovat luustokuvattu vähintään lonkkien ja kyynärpäiden osalta. Mankin sisarusparvesta 9/10:stä on A/A lonkat, yhdellä siskolla B/B lonkat. Kaikilla kymmenellä on kyynärnivelet kuvattu terveiksi. Mankin kahdella siskolla on kuvattu olkapäät ja selkä epävirallisesti terveiksi (Ruotsissa ei saa virallisia olkanivel- eikä selkälausuntoja). Mankin yhdellä siskolla on todettu toisessa olkanivelessä lievä OCD-muutos, ja olkapää on tähystetty noin 10 kk iässä. Mankin sisko on kuntoutunut hyvin ja palannut aktiiviseen harrastuskäyttöön. Mankilla on puolisisaruksia sekä emän että isän puolelta, puolisisaruksissa ei ole tiedossa olevia OCD-tapauksia. Kauempaa Mankin suvusta löytyy OCD-tapauksia Mankin emän sisaruksista ja puolisisaruksista. Mankin isällä on todettu 4-vuotiaana lievä, ei-perinnölliseksi määritelty kaihimuutos silmässä. Muita Mankin suvussa esiintyviä sairauksia ovat muutamat C:n lonkat (puolisisaruksilla sekä emän että isän puolelta) ja tapaturmien aiheuttamat terveysongelmat, kuten luiden murtumat ja suolitukokset. Mankin lähisuvussa ei ole tiedossa olevia epilepsiatapauksia eikä autoimmuunisairauksia. Lähin tiedossa oleva epileptikkosukulainen on isän emän täysveljen pentu (Derwen Dougin jälkeläinen). Manki on geenitestattu MyDogDna paneelitestillä, se on EAOD- ja myotonia congenita kantaja, terve muiden testattujen sairauksien osalta. Mankin geneettinen monimuotoisuus on 38 %, joka on rodun keskitasoa. 

Glen on viiden pennun pentueesta, mutta sama yhdistelmä on tehty kahdesti, eli Lykke-Moss yhdistelmästä on yhteensä syntynyt 10 pentua. Glenin sisaruksista on luustokuvattu lonkkien osalta 6/10, joista kolmella on A/A lonkat, kahdella B/B lonkat ja yhdellä C/C lonkat. Glenillä ja sen kolmella sisaruksella on kyynärpäät kuvattu terveiksi. Selkiä ei Ruotsissa juurikaan kuvata, joten sisarusten mahdollisista välimuotoisista lannenikamista ei ole tietoa. Glenin yhdellä täysveljellä on todettu 7-vuotiaana spondyloosi, muilla ei ole tiedossa olevia selkäongelmia. Glenin täyssisaruksissa ei ole tiedossa olevia OCD-, epilepsia- eikä autoimmuunisairaustapauksia. Glenin isällä on kolme tiedossa olevaa OCD-jälkeläistä (jälkeläisiä yhteensä 119 kpl). Glenin molemmat vanhemmat ovat jo iäkkäitä, mutta edelleen elossa ja hyvävointisia. Glenin isällä on ollut vanhuusiällä akuutti haimatulehdus, muutoin vanhemmat ovat olleet terveitä. Glen on geenitestattu MyDogDna paneelitestillä, se on terve kaikkien tutkittujen sairauksien osalta. Glenin geneettinen monimuotoisuus on 36 % eli rodun keskitasoa. Glenillä on ennestään yksi viiden pennun pentue, astutus sujui helposti ja luonnollisesti. Glenin jälkeläiset ovat syntyneet toukokuussa 2023, joten niiden terveydestä ei ole vielä tietoa. 

Suvun terveydestä

lauantai5_edited_edited_edited.png
Kuva (c) Emma Alve
pro-TPnrowqy_edited.jpg
Kuva (c) Heidi Ruuskanen
bottom of page