Nyt, kun pentuprojekti on toistaiseksi siinä vaiheessa, että pitäisi malttaa vain odottaa ja katsoa tuleeko niitä pentuja, on sopiva hetki avata ajatuksiani tämän yhdistelmän taustalta. Uroksen etsiminen ei ole koskaan helppoa, ja jokaiselle nartulle etsin urosta hieman erilaisilla kriteereillä. Zecin urokselle tärkeimpiä kriteereitä olivat tasainen, ei liian herkästi kiihtyvä luonne, hyvä terveystilanne lonkkien ja olkapäiden suhteen, geneettisesti IGS-terve ja mahdollisimman alhainen sukusiitos yhdistettynä Zecin sukutauluun. Tärkein kriteeri luonteen osalta tarkoitti käytännössä sitä, että uroksen on oltava melko pitkälle koulutettu harrastuskoira, jotta mahdolliset haasteet ovat tulleet esille koulutuksessa. Esimerkiksi pelkästään paimennusta tekevät urokset tuntuivat liian isolta riskiltä, sillä Zecin luonteen haasteet (häiriöherkkyys ja kiihtyminen muiden koirien juoksemisesta) eivät oikeastaan tule ilmi paimennuksessa, enkä halua yhdistää kahta samalla tapaa haastavaa koiraa. Tavoite alhaisesta sukusiitoksesta asetti myös varsin suuria rajoituksia urosvalinnalle, sillä Zecin sukutaulussa on useita tunnettuja nimiä (mm. A. Sandin Shep, Eryri Roi, Emenems Jake ja Akersborg Maico), jotka esiintyvät myös monien muiden kivojen harrastuskoirien sukutaulussa. Zecin oman sukutaulun sukusiitos on hieman korkeampi kuin mistä itse tykkään, joten halusin sille selkeästi eri sukuisen uroksen, jotta saisin ylläpidettyä ja parannettua geneettistä monimuotoisuutta.
Sain vinkin Kitistä Fisun veljen ja emän omistajalta Marilta, joka oli nähnyt Kitin livenä tokoseminaarissa Saksassa. Marin kertoman mukaan Kit oli erittäin rento ja tasapainoinen, vauhdikas eikä ottanut lainkaan häiriötä muista koirista. Kuvailu herätti heti mielenkiintoni, ja selvittelin tarkemmin Kitin taustoja huomatakseni, että tärkeimpien kriteerien osalta Kit olisi suorastaan erinomainen valinta Zecille. Sen luonne on täsmälleen sitä, mitä hain, ja sillä on mukavasti myös näyttöä hyvistä harrastusominaisuuksista tokossa. Kit itse ja sen lähisuku on melko kattavasti luustokuvattua, eikä kenelläkään ihan lähellä ole lonkkaniveldysplasiaa tai OCD:ta. Kit on geenitestattu IGS-vapaaksi, ja sukusiitoksen osalta paljoa tämän parempaa urosta en olisi voinut toivoa, sukusiitos 6. sukupolven sukutaulussa on 0% ja 11. sukupolvella vain 1%. Bonuksena Kit on kivan rakenteinen ja näppärän kokoinen, sen lähisukulaiset ovat pitkälti harrastuskoirina ja sen omistaja tuntee erittäin hyvin sen suvun, joten tietoa taustoista oli todella hyvin saatavilla.
Kaikkien yhdistelmien suhteen on kuitenkin tehtävä kompromisseja. Mankin pentueessa kompromissina oli Glenin vilkkaus ja iso koko, Trendin urosvalinnassa puolestaan väritys ja muutoinkaan ulkonäkö ei ollut kovin mieluinen (pidän piebald-väritystä ongelmallisena, sillä se voi molemmilta vanhemmilta perittynä altistaa synnynnäiselle kuuroudelle enkä olisi halunnut tämän värin kantajuutta omiin linjoihini). Zecin urosvalinnassa isoin kompromissi on paimennusominaisuuksissa. Kit on suvultaan sekalinjainen, ja vaikka se itse onkin käynyt lampailla ja syttynyt paimennukseen, ei sen suvusta voi odottaa tulevan mitään huippuluokan paimenkoiria. Zecin pentueesta pentua odottelevat ihmiset ovat kuitenkin muiden lajien tavoitteellisia harrastajia, eikä tätä pentuetta ole missään vaiheessa ollut tarkoituskaan tehdä paimennusominaisuudet edellä. Silti tietysti käyttäisin mielelläni jalostukseen vain puhtaasti työlinjaisia koiria, joilla on näyttöä hyvistä paimennusominaisuuksista, jotta voisin omalta osaltani osallistua rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen vaalimiseen. Jos tämä pentue toteutuu ja pääsen vuosien päästä jatkamaan tämän suvun kanssa, löytyy toivon mukaan paimenlinjoista kriteerit täyttävä parituskumppani, jotta voin yhdistää sekalinjaisen kasvattini seuraavassa sukupolvessa taas työlinjaisiin koiriin. Muita, ei-niin-merkittäviä kompromisseja Kitissä ovat väri ja selän LTV1-muutos. En pidä merle-värisistä koirista, ja dominoivana väritys periytyy laskennallisesti 50%:lle pennuista. En ylipäätään pidä sellaisesta värijalostuksesta, mitä bordercollieissa on alkanut nykypäivänä näkymään enenevissä määrin - yhdistetään tarkoituksella eksoottisen värisiä koiria, jotta pentueeseen tulisi kaikkia mahdollisia sateenkaaren värejä tavallisten mustavalkoisten ja trikkien sijaan. Nyt siis kauhulla odottelen, kuinka monta blue merleä onnistun tuottamaan tähän maailmaan :D Kitillä on myös selässä LTV1-muutos (jakautunut ristiluun keskiharjanne), ja vaikka tämä on kliinisesti täysin merkityksetön löydös, voi LTV1-muutoksen omaava koira periyttää myös muita, vakavampia LTV-muutoksia. Mankin pentue yhdessä LTV1-muutoksen omaavan Glenin kanssa on onneksi valanut uskoa siihen, että LTV1-koiria uskaltaa melko huoletta käyttää, kunhan yhdistää terveeseen - Mankin seitsemästä kuvatusta pennusta viidellä on LTV0 ja kahdella LTV1, eli yhtäkään vakavampaa muutosta ei ainakaan apinanpoikasille toistaiseksi ole tullut. Zecillä ja sen Suomessa asuvalla siskolla on molemmilla selkä kuvattu virallisesti, LTV0 kummallakin, eli peukut pystyssä että Zecin pennutkin perivät korkeintaan isänsä kaltaisen lievän, merkityksettömän LTV-muutoksen.


Comentários