Pentutesti, sirutus ja silmätarkki

Pennuilla on ollut tällä viikolla kovasti jännittävää ohjelmaa. Keskiviikkona ajelimme pentujen kanssa Jokelaan pentutestiä varten. Pysähdyin matkalla ruokkimaan ja pissattamaan pennut, koska testivuoroaan odottavat pennut joutuivat odottivat autossa. Pentutestin teki Fisun ja Hukan kasvattaja Pekka Korri, jolla on hyvin pitkä ja vankka kokemus työlinjaisista bordercollieista ja myös muun rotuisista pennuista nimenomaan pentutestien muodossa. Pentutesti tehtiin pennuille täysin vieraassa paikassa vieraan ihmisen toimesta, itse olin portin takana piilossa seuraamassa testiä. Testin aluksi pentu annettiin Pekalle syliin ja arvioitiin sen käyttäytymistä vieraan ihmisen sylissä. Sitten pentu laskettiin testihuoneen lattialle ja katsottiin, kuinka se käyttäytyy oudossa paikassa yksinään. Samalla arvioitiin pennun luontaista kiinnostusta ihmistä kohtaan, eli sitä, hakeutuuko pentu ihmisen luokse. Seuraavaksi testissä leikittiin, ensin taisteluleikkiä ja sitten saalisleikkiä. Sitten pentu käännettiin selälleen ja pidettiin siinä hetki, ja seurattiin sitä, kuinka pentu suhtautuu "alistettuna" olemiseen. Sen jälkeen arvioitiin pennun palautumista hieman epämiellyttävästä tilanteesta. Seuraavaksi testattiin pennun reaktiota epämiellyttävään ääneen kolinapurkkia ravistamalla, ja sitä, kuinka pentu palautuu mahdollisesta säikähdyksestä. Lopuksi pentu laitettiin pöydälle ja seurattiin sen liikkumista oudolla alustalla korkealla lattiatason yläpuolella. Kaikki pennut olivat testissä reippaita, tutkivat testitilaa uteliaasti, kaikki olivat sosiaalisia ihmisiä kohtaan, kaikki innostuivat lelusta ja käyttäytyivät rohkeasti pöydällä. Osa säikähti hieman kolinapurkkia, mutta kaikki pääsivät siitä yli ja palautuivat hyvin. Testin jälkeen pennut saivat jäädä vielä hetkeksi leikkimään vieraaseen paikkaan, ja nauttivat tietysti uusista leluista ja virikkeistä kovasti.

Kuvat (c) Susan Hallanoro

Eilen Emma tuli meille siruttamaan pennut. Rapu-labbis tuli samalla käymään ja pennut pääsivät treffaamaan Rapua. Rapu on aivan ihana pentujen kanssa, ystävällinen ja kärsivällinen vieras aikuinen koira. Sirutuksen myötä sain tehtyä pentueen rekisteröinnin loppuun, ja tänään pennut olikin jo rekisteröity Kennelliiton toimesta.

Pennut saivat mikrosirujen ja rekisteröinnin myötä identiteetit. Viralliset nimet noudattavat apinateemaa, ja ovat samalla termejä/fraaseja, jotka myös tarkoittavat jotakin.

Gorillan nimeksi tuli For Example Honda Monkey, eli mopo. Gibbonista tuli For Example Dance Monkey, eli australialaisen Tones and I artistin hittibiisi. Bonobon nimi For Example Flying Monkey tarkoittaa Wizard of Oz tarinoiden ilkeän noidan apulaista. Simpanssista, eli For Example Monkey Island, on nimetty seikkailuhenkisen tietokonepelisarjan mukaan. Marakatista tuli For Example Monkey Leaf, eli peikonlehti-kasvi, mikä sopii pörröiselle peikkopojalle. Makista tuli For Example Monkey Business, eli sanonta - hullun hommaa. Oranki, eli For Example Funky Monkey, on nimetty eläinlääkisläisten keskuudessa tunnetun juomalaulun mukaan. Tamariinin nimi For Example Monkey Mind tarkoittaa levotonta, vaeltelevaa mieltä.

Tänään pennuilla oli ohjelmassa virallinen silmätarkastus Hakametsän eläinklinikalla. Pennut olivat ensimmäisellä eläinlääkärireissullaan reippaita ja kaikkien silmät saatiin melko vähällä rimpuilulla tutkittua. Erityismaininnan kiltteydestä ansaitsevat Oranki ja Simpanssi, jotka eivät tehneet oikein elettäkään vältelläkseen silmätarkastusta. Silmätarkastuksen jälkeen pennut pääsivät vielä toistamiseen kyläilyreissulle, nimittäin äitini luokse. Pennuilla oli aivan mahtavan hauskaa, kun ne tutustuivat uuteen tilaan ja kaikkiin sieltä löytyviin leluihin (ja kenkiin, sähköjohtoihin ja huonekaluihin).

Kotona olen koittanut tarjota jokaiselle pennulle mahdollisuuksien mukaan yksityistä aikaa ja kokemuksia. Jokainen pentu on päässyt vuorollaan testaamaan kaulapantaa, namipalloa ja nuolumattoa, ja jokainen on käynyt yksinään ulkoilemassa ja leikkimässä taisteluleikkejä pentuaitauksen ulkopuolella. Harmillisen kovien pakkasten vuoksi ulkoilut on pakko pitää lyhyinä, mutta pennut ovat siitä huolimatta hoksanneet jo varsin hyvin tarpeiden teon ulos.

6 viikkoa!

Apinanpoikaset täyttävät tänään jo 6 viikkoa. Enää viikko, niin ne ovat luovutusikäisiä. Kuluneella viikolla olen koittanut panostaa pentujen sosiaalistamiseen ja totuttamiseen uusiin, jännittäviin juttuihin. Meillä on käynyt ahkerasti pennunkatsojia, ja pennut ovat päässeet jokainen vuorollaan seikkailemaan pentuaitauksen ulkopuolella, ja koko pentueen voimin myös kodin ulkopuolella. Ulkoiltu ollaan useita kertoja päivässä, tosin yksittäinen ulkoilu on kestoltaan vain pari minuuttia kovien pakkasten takia.

Kaikki pennut reagoivat jossain määrin koviin ääniin ja aikuisten koirien haukuntaan, mikä on toki hyvin normaalia pienille pennuille. Olen nyt totuttanut pentuja ääniin haukuttamalla tarkoituksella isoja koiria pentujen ruokailuiden aikana sekä sisällä että ulkona, ja telkkarista ollaan kuunneltu agility- ja suojeluvideoilta kiihtynyttä ison koiran haukkua. Myös muita kovia ääniä ollaan treenattu, olen paukutellut kattilankansia, kolistellut tarkoituksella pyykkitelinettä ja paukutellut ovia. Myös tahattomasti tuli kuunneltua palovaroittimen ääntä, kun takka pölläytti savut sisään lauantaina. Eilen käytiin pentujen kanssa ekaa kertaa pk-tottiskentällä ampumassa starttipistoolilla. Annoin pennuille ruokaa ja niiden syödessä ammuttiin koko pyssyllinen paukkupanoksia. Oranki oli ainoa, joka millään tavalla reagoi ääneen, ja sekään ei näyttänyt pelokkaalta, ainoastaan kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja jatkoi heti sen jälkeen ruokailua.

Eilen käytiin myös pentujen "Hoplopissa" eli Koirakoutsin hallilla. Nostin pennut autosta ulos hallin pihalla, ja ne saivat kävellä itse omin jaloin halliin sisälle. Hallissa pennut olivat tosi reippaita, kaikki lähtivät tutkimaan uutta paikkaa uteliaina, ja innostuivat hallin rekvisiitoista, eli pallomerestä, renkaista, leluista ja tasapainolaudasta. Testasin vuorollaan leikkiä jokaisen kanssa vieraassa paikassa, kaikki innostuivat lelusta siinä missä kotonakin. Myös namit maistuivat yhtä hyvin kuin kotona. Halli"treenin" jälkeen pennut saivat tulla päikkäreille hallin kahvioon, ja kiltisti rauhoittuivat sinne nukkumaan. Kaiken kaikkiaan erittäin kiva ja onnistunut retki!

Eilen otettiin jo päivää etukäteen 6-viikkoiskuvat apinoista Emman avustuksella. Jokaisella pennulla on kaverinaan oma nimikkoapinansa. Apinalelut lähtevät pentupaketeissa pikkuapinoiden mukana uusiin koteihin.

Gorilla 6 viikkoa

Gibboni 6 viikkoa

Bonobo 6 viikkoa

Simpanssi 6 viikkoa

Marakatti 6 viikkoa

Maki 6 viikkoa

Oranki 6 viikkoa

Tamariini 6 viikkoa

Pennut ovat kasvaneet varsin tasaisesti. Gibboni on edelleen pienin ja Maki toisiksi pienin, mutta molemmat kasvavat samaan tahtiin kuin muutkin. Makin kanssa kävin tänään meillä töissä näyttämässä sen napatyrää lisääntymistieteisiin erikoistuneen eläinlääkäri Tuire Tammisen vastaanotolla, jotta saisin arvion siitä, tuleeko tyrä vaikuttamaan Makin tulevaisuuteen ja vaatiiko se todennäköisesti kirurgiaa. Tyrä on Tuiren arvion mukaan todennäköisesti seurausta napatulehduksesta ja kooltaan niin pieni, ettei ainakaan tämänhetkisen tilanteen perusteella vaadi leikkausta.

Pentujen painot

Gorilla: 3,52kg

Gibboni: 2,94kg

Bonobo: 3,33kg

Simpanssi: 3,43kg

Marakatti: 3,45kg

Maki: 3,27kg

Oranki: 3,47kg

Tamariini 3,46kg

Viisiviikkoiset pikkuapinat

Pennut täyttivät eilen jo viisi viikkoa! Aika tuntuu kuluvan siivillä, kahden viikon päästä ne ovat jo luovutusikäisiä... Pennut saivat eilen toisen annoksensa matolääkettä, ja myös Mankille aloitin jälleen Axilur-kuurin. Kaikki pennut ovat siinä määrin ahneita, että ottivat matolääkkeen vapaaehtoisesti pienen juustosiivun mukana sen kummempia ihmettelemättä.

Pentujen painot 5 viikon iässä

Gorilla 2,92 kg

Gibboni 2,43 kg

Bonobo 2,78 kg

Simpanssi 2,89 kg

Marakatti 2,93 kg

Maki 2,69 kg

Oranki 2,83 kg

Tamariini 2,9 kg

Pennut ovat tällä viikolla päässeet ensimmäistä kertaa pihalle. Ihan ensimmäinen ulkoilu tehtiin maanantaina, nosteltiin pennunkatsojien kanssa kimpassa pennut hetkeksi pihalle ihmettelemään, ja Manki tuli pentujen tueksi mukaan. Pennut ymmärrettävästi olivat hyvin ihmeissään uudesta ympäristöstä ja kylmyydestä, tärisivät ja vinkuivat. Odotin, että ensimmäisellä ulkoilulla ne hakeutuisivat kasaan hytisemään ja vikisemään. Odotusten vastaisesti kaikki kuitenkin uskalsivat lähteä tutkimaan ympäristöä. Tokalla ulkoilulla tiistaina pennut saivat päiväruokansa pihalla, ja tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa mennä kodinhoitohuoneen ovesta omin jaloin pihalle. Pennut liikkuvat koko ajan reippaammin pihalla, nyt ne uskaltavat jo ottaa haltuunsa koko kolatun piha-alueen. Ulkoilun jälkeen pennut ottavat aina kunnon päiväunet.

Kaikki pennut ovat päässeet nyt omalla vuorollaan myös seikkailemaan olohuoneen ja keittiön puolelle yksinään, ilman sisarusten tukea. Kaikki ovat uskaltaneet lähteä tutkimaan paikkoja, kukin omalle temperamentilleen sopivalla tavalla. Kaikista rohkein on tähän mennessä ollut pörröinen Marakatti, joka juoksi pää viidentenä jalkana rallia olohuoneesta keittiöön, eikä sitä ihmetyttänyt yhtään mikään. Luonteenpiirteitä olen yrittänyt tarkkailla ja painaa mieleen, mutta tuntuu, että pennut muuttuvat nyt niin vauhdilla, etten osaa oikein sanoa niistä vielä mitään varmaa. Yhtenä päivänä joku vaikuttaa vilkkaimmalta, toisena päivänä rauhalliselta. Välillä joku on erityisen innostunut ihmisistä, välillä puolestaan puuhailee mielummin yksinään. Vain muutamia selkeästi toistuvia eroja olen huomannut: Gibboni on edelleen kiltein ja rauhallisin, Bonobo pahin kiusanhenki sisaruksilleen. Simpanssi on sotkupentu joka ei vaivaudu vessaan tarpeilleen, Marakatti puolestaan vessamestari joka tekee aikalailla 100% tarpeistaan vessaan. Gorilla hakeutuu omaan rauhaansa nukkumaan vaikka hereillä ollessaan on hyvinkin sosiaalisen oloinen. Maki ja Tamariini ovat vilkkaita ja täpäköitä menijöitä, jotka pistävät kyllä äänekkäästi kampoihin veljilleen rähinöissä. Oranki-possu on edelleen nälkäisin ja paksuin, Tamariini ja Gorilla hyvinä kakkosina.

Kuvat (c) Susan Hallanoro