Herpesrokotus ja eka proge

Manki sai sunnuntaina (juoksupäivä 5) ensimmäisen herpes-rokotuksen. Manki on tuontikoira, ja viettää säännöllisesti aikaa sekä treenihallilla että eläinsairaalan tiloissa, joten katson sen pentueen olevan keskimääräistä suuremmassa riskissä herpestartunnalle ja sen myötä halusin rokottaa sen herpeksen varalta. Toinen annos annetaan rokotusohjelman mukaisesti noin 10pv ennen synnytystä.

Tänään, juoksupäivänä 7, Manki kävi ekassa progesteronitestissä meillä töissä Veterissä. Tulos saatiin samana päivänä, ja proge olikin lähtenyt jo vauhdilla nousuun, 3,8 ng/ml eli LH-piikki on saavutettu. Manki lähtee siis Emman kanssa jo huomenna treffaamaan Gleniä Savonlinnaan!

Manki kävi progetestin yhteydessä puntarissa, lähtöpaino ennen astutusta on 16,7kg. Vyötärön ympärys on 44cm.

Mankin juoksu on alkanut!

Manki on tehnyt juoksuaan jo viime viikosta lähtien, tänään saatiin ensimmäiset veritipat kiinni eli juoksu on alkanut! Ajankohta on tietysti se ihan kaikista huonoin, kun itse olen lähdössä ensi viikolla Hukan kanssa agilityn MM-kisoihin Tsekkeihin ja viivyn reissussa viikon. Aika isolla todennäköisyydellä astutus tulee ajoittumaan juuri tuolle aikavälille, joten nyt on käynnissä kuumeiset selvittelyt siitä, miten saadaan astutusreissu järjestymään. Ensimmäinen progesteronitesti on tarkoitus ottaa ensi viikon tiistaina (7. juoksupäivä), jotta nähdään, millä aikataululla suunnitelmat etenee.

Jos juoksu etenee odotetusti ja astutus onnistuu, pentujen pitäisi syntyä joulukuun alussa ja olla luovutusikäisiä tammi-helmikuun vaihteessa.

Mankin epävarmuudesta ja pehmeydestä

Kaikkien koirien luonteessa on hyviä ja huonoja puolia, niin myös kaikilla jalostuskoirilla. Mankin luonteen vahvuuksia ovat hyvä hermorakenne, erinomainen vireensäätelykyky, suuri miellyttämishalu ja yhteistyöhalu ihmisen kanssa, nopea oppimiskyky, äänivarmuus, riistävietin puute ja sopiva yhdistelmä ahneutta, saalisviettiä ja taisteluhalua. Luonteen heikkouksia ovat epävarmuus ihmisten kanssa sekä ohjaajapehmeys. Haluan avata nyt näitä Mankin heikkouksia tarkemmin, jotta mahdolliset pennunottajat voivat tehdä valinnan siitä, ovatko nämä ominaisuudet sellaisia, joiden kanssa ovat valmiita elämään, mikäli Mankin pennuissa ilmenee samoja ominaisuuksia.

Manki on pääasiassa hyvin neutraali vieraita ihmisiä kohtaan. Sillä ei ole tarvetta mennä välttämättä moikkaamaan jokaista vierasta ihmistä, ja esim. treeneissä, kaupungilla, tapahtumissa jne se liikkuu ihmisten seassa kiinnittämättä niihin pahemmin huomiota. Tuttujen ihmisten kanssa Manki on ylitsepursuavan sosiaalinen, hakeutuu lähelle, tunkee syliin ja nuolee naamaa. Joidenkin vieraiden ihmisten kanssa Manki on kuitenkin epävarma, ja joissain yksittäisissä tilanteissa se on osoittanut pelkoa vieraita ihmisiä kohtaan. Mitään selkeää kaavaa emme ole keksineet siihen siihen, minkä takia valtaosa vieraista ihmisistä on Mankille ok, mutta jotkut sitten ovat sen silmissä epäilyttäviä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta epävarmuus on tullut ilmi kotona, kun taloon sisään tulee Mankille vieraita ihmisiä. Manki haukkuu epäilyttäväksi kokemilleen ihmisille ja väistää kontaktia, siirtyy todennäköisesti toiseen huoneeseen. Ensijärkytyksen jälkeen Manki menee kuitenkin omia aikojaan itse ottamaan kontaktia ihmiseen, ja todettuaan vierailijan harmittomaksi, on sen jälkeen tilanne ohi ja vierailijasta on tullut Mankin silmissä tuttu. Muutamia sellaisia vierailijoita on ollut, joiden kanssa Manki ei halua tehdä ollenkaan tuttavuutta tai on mennyt useampi tapaamiskerta, ennen kuin Manki toteaa henkilön vaarattomaksi. Nuorena mörköikäisenä teinikoirana Manki säikähti ulkona huonosti käyttäytyviä lapsia, sen jälkeen se on yhteen yksittäiseen (villiin ja tungettelevasti käyttäytyvään) lapseen suhtautunut varauksella ja väistänyt kontaktia. Muutoin Manki suhtautuu lapsiin samalla tavalla neutraalisti tai ystävällisesti kuten aikuisiin. Oman perheen lapsen kanssa Manki on rento, kiltti ja kärsivällinen. MH-luonnekuvauksessa 1,5-vuotiaana Manki säikähti aaveita ihan kunnolla ja suhtautui epäluuloisesti myös etäleikissä oudosti käyttäytyvään testiavustajaan, ja välimatkan otto ja epävarmuus näkyivät näissä tilanteissa selvästi. Manki ei ole pyrkinyt koskaan puolustautumaan hampaita käyttämällä vaikka sitä jännittäisi, vaan se nimenomaan väistää ja poistuu tilanteesta. Missään arkielämään tai harrastuksiin liittyvässä käsittelytilanteessa, kuten tokon luoksepäästävyydessä, näyttelykäynnillä, eläinlääkärillä, fyssarilla jne ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa, näissä tilanteissa Manki ei ole väistänyt ihmistä eikä näitä tilanteita ole tarvinnut mitenkään harjoitella. Arkielämässä ei ole koskaan tarvinnut tehdä minkäänlaisia järjestelyitä Mankin epävarmuuden takia, sen kotona saa edelleen käydä aivan normaalisti vierailijoita eikä Mankia tarvitse laittaa sen vuoksi toiseen huoneeseen tms, sen voi huoletta ottaa mukaan joka paikkaan eikä sen kanssa tarvitse pelätä, että se olisi vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Mankin MH-testin videolla näkyy Mankin tavanomainen suhtautuminen vieraaseen ihmiseen testin alussa kontakti- ja käsittelyosiossa, ja aaveet-osiossa testin lopussa näkyy, kuinka Manki toimii säikähtäessään aaveita.

Mankin luonteen toinen heikkous harrastuslajien kannalta on bordercollieille tyypilliseen tapaan ohjaajapehmeys. Mankin ohjaajapehmeys negatiivisessa mielessä tulee pääasiassa ilmi tokossa, arkielämässä ohjaajapehmeys tekee Mankista lähinnä helpon ja kuuliaisen. Mankille on hyvin tärkeää miellyttää ohjaajaa, ja se reagoi ohjaajalta tulevaan paineeseen ja negatiiviseen palautteeseen etenkin silloin, jos se ei ole aivan varma tehtävään liittyvistä kriteereistä eikä ymmärrä, mistä negatiivinen palaute johtui. Manki lukee ihmisen mielialoja ja elekieltä hyvin tarkasti, ja huomaa, mikäli ohjaaja ei ole siihen tyytyväinen. Manki ei sinänsä ota painetta virheistä, vaan nimenomaan ohjaajan suhtautumisesta virheisiin. Nuorena Mankin ohjaajapehmeys ilmeni jonkin asteisena passivoitumisena, nyt aikuisena se ei enää passivoidu mutta sen elekieli muuttuu alistuvaksi ja se suorittaa asiat hitaammin kuin normaalisti. Tokossa ohjaajapehmeys on näkynyt eniten seuraamisessa. Näin neljän oman bordercollien kokemuksella ja 18 vuotta rotua seuranneena sanoisin, että Manki on ohjaajapehmeytensä suhteen aikalailla keskiverto bordercollie, ei missään nimessä kovimmasta päästä mutta ei myöskään sieltä pehmeimmästä päästä. Manki on ns. viettikova koira, eli korkeassa vireessä työskennellessään esim. agilityssa, paimennuksessa ja tokon vauhtiliikkeissä se kestää ohjaajalta hyvin painetta eikä ohjaajapehmeys tule ilmi. Agilityssa sen toivoisi jopa olevan vähän pehmeämpi, jotta sen hallinta olisi helpompaa.

Kuva (c) Tiina Palmu