Viisiviikkoiset pikkuapinat

Pennut täyttivät eilen jo viisi viikkoa! Aika tuntuu kuluvan siivillä, kahden viikon päästä ne ovat jo luovutusikäisiä... Pennut saivat eilen toisen annoksensa matolääkettä, ja myös Mankille aloitin jälleen Axilur-kuurin. Kaikki pennut ovat siinä määrin ahneita, että ottivat matolääkkeen vapaaehtoisesti pienen juustosiivun mukana sen kummempia ihmettelemättä.

Pentujen painot 5 viikon iässä

Gorilla 2,92 kg

Gibboni 2,43 kg

Bonobo 2,78 kg

Simpanssi 2,89 kg

Marakatti 2,93 kg

Maki 2,69 kg

Oranki 2,83 kg

Tamariini 2,9 kg

Pennut ovat tällä viikolla päässeet ensimmäistä kertaa pihalle. Ihan ensimmäinen ulkoilu tehtiin maanantaina, nosteltiin pennunkatsojien kanssa kimpassa pennut hetkeksi pihalle ihmettelemään, ja Manki tuli pentujen tueksi mukaan. Pennut ymmärrettävästi olivat hyvin ihmeissään uudesta ympäristöstä ja kylmyydestä, tärisivät ja vinkuivat. Odotin, että ensimmäisellä ulkoilulla ne hakeutuisivat kasaan hytisemään ja vikisemään. Odotusten vastaisesti kaikki kuitenkin uskalsivat lähteä tutkimaan ympäristöä. Tokalla ulkoilulla tiistaina pennut saivat päiväruokansa pihalla, ja tänään kokeiltiin ensimmäistä kertaa mennä kodinhoitohuoneen ovesta omin jaloin pihalle. Pennut liikkuvat koko ajan reippaammin pihalla, nyt ne uskaltavat jo ottaa haltuunsa koko kolatun piha-alueen. Ulkoilun jälkeen pennut ottavat aina kunnon päiväunet.

Kaikki pennut ovat päässeet nyt omalla vuorollaan myös seikkailemaan olohuoneen ja keittiön puolelle yksinään, ilman sisarusten tukea. Kaikki ovat uskaltaneet lähteä tutkimaan paikkoja, kukin omalle temperamentilleen sopivalla tavalla. Kaikista rohkein on tähän mennessä ollut pörröinen Marakatti, joka juoksi pää viidentenä jalkana rallia olohuoneesta keittiöön, eikä sitä ihmetyttänyt yhtään mikään. Luonteenpiirteitä olen yrittänyt tarkkailla ja painaa mieleen, mutta tuntuu, että pennut muuttuvat nyt niin vauhdilla, etten osaa oikein sanoa niistä vielä mitään varmaa. Yhtenä päivänä joku vaikuttaa vilkkaimmalta, toisena päivänä rauhalliselta. Välillä joku on erityisen innostunut ihmisistä, välillä puolestaan puuhailee mielummin yksinään. Vain muutamia selkeästi toistuvia eroja olen huomannut: Gibboni on edelleen kiltein ja rauhallisin, Bonobo pahin kiusanhenki sisaruksilleen. Simpanssi on sotkupentu joka ei vaivaudu vessaan tarpeilleen, Marakatti puolestaan vessamestari joka tekee aikalailla 100% tarpeistaan vessaan. Gorilla hakeutuu omaan rauhaansa nukkumaan vaikka hereillä ollessaan on hyvinkin sosiaalisen oloinen. Maki ja Tamariini ovat vilkkaita ja täpäköitä menijöitä, jotka pistävät kyllä äänekkäästi kampoihin veljilleen rähinöissä. Oranki-possu on edelleen nälkäisin ja paksuin, Tamariini ja Gorilla hyvinä kakkosina.

Kuvat (c) Susan Hallanoro

Uusia kokemuksia ja pentuvieraita

Tällä viikolla olen vihdoin päässyt seuraamaan pentujen kasvua ja kehitystä aitiopaikalta, kun ne asuvat täällä meillä. Olen koittanut keksiä pennuille joka päiväksi jotain uutta ja mielenkiintoista puuhaa, jotta ne saisivat virikkeitä ja toivottavasti oppisivat myös hyödyllisiä taitoja tulevaa elämää varten. Keskiviikkona ja torstaina pennut ovat maistelleet ensimmäisiä treeninameja, ja tutustuneet harrastuskoiralle erittäin tärkeään konseptiin, eli ihmisen kädessä olevan ruuan tavoitteluun. Pentujen reaktioita ruokaan on ollut hauskaa seurata. Pennuissa on selkeitä eroja ahneudessa, Oranki on selvästi kaikista kiinnostunein ruuasta, Bonobo puolestaan ilahtuu selvästi enemmän ihmisen huomionosoituksesta kuin varsinaisesti namista. Tamariini ja Simpanssi ovat myös erittäin kiinnostuneita ruuasta, mutta itse namin syöminen ei ihan vielä suju, ne saattavat ottaa tarjotun namin tohkeissaan suuhun, mutta nami tipahtaa suupielestä ulos ja päätyy jonkun syömistekniikaltaan osaavamman suuhun. Gibboni, Gorilla, Maki ja Marakatti imaisevat namin hetkessä.

Pentuaitaukseen olen lisännyt myös päivittäin vaihtuvia uusia elementtejä. Ensimmäisenä iltana pennut saivat tutustua kevythäkkiin, ja siitä tuli välittömästi suuri hitti. Etenkin Gorilla on erityisen innokas häkkeilijä, ja se on hakeutunut useamman kerran häkkiin itsekseen nukkumaan. Eilen pennut saivat aitaukseen tasapainotyynyn ja yöksi oman pörröpedin. Myös nämä uutuudet otettiin iloisesti vastaan. Tasapainotyynyllä ensimmäiset pikku jumppaajat menivät melkein heti nurin, mutta nopeasti ne hoksasivat, miten tyynyllä kuuluu liikkua. Tänään olen soittanut telkkarin kaiuttimien kautta pennuille ampumisen, ukkosen ja ilotulitteiden ääniä, ja lisäksi laitoin pentuaitaukseen uunipellin ja muutaman kattilan kannen, jotta pennut saisivat tottua oma-aloitteisesti kolinaan. Pesukoneen ja imurin ääntä ne ovat kuulleet jo kyllästymiseen asti, koska sotkua tälläisestä apinalaumasta tulee varsin kiitettävästi.

Pennuilla on käynyt tällä viikolla ahkerasti vierailijoita. Uudet ihmiset otetaan erittäin iloisesti vastaan, ja ainakaan toistaiseksi pennut eivät tee mitään eroa siihen, onko ihminen tuttu vai ei. Manki on myös erittäin otettu huomiosta ja tunkee vähän väliä itseään vieraiden rapsutettavaksi.

Manki on alkanut vieroittamaan pentuja maidosta. Se imettää vielä muutaman kerran päivässä, mutta enimmäkseen komentaa tisseille yrittäviä pentuja, tai piraijahyökkäyksen kohteeksi joutuessaan hyppää pois pentuaitauksesta. Viime yönä jätin Mankin enismmäistä kertaa olohuoneen puolelle nukkumaan, ja pennut pärjäsivät ilmeisen hyvin ensimmäisen yön ilman äitiä, koska yhtäkään tyytymätöntä kiljahdusta en pentulasta kuullut koko yönä. Myöskin siisteyden suhteen yöruokailuista luopuminen vaikuttaa kätevältä, kukaan pennuista ei nimittäin ollut kakannut yön aikana.

Apinanpoikaset 4 viikkoa

Apinalapset täyttivät eilen jo neljä viikkoa! Pennut kasvavat ja kehittyvät ihan hurjaa vauhtia, joka päivä ne liikkuvat hieman ketterämmin kuin edellisenä päivänä, ja oppivat uusia asioita. Pentujen toinen automatka uuden vuoden mökiltä kotiin sujui loistavasti, pennut nukkuivat koko matkan ja kotona heräsivät pirteinä. Pennut ja Manki siirtyivät nyt uuden vuoden vieton yhteydessä meille, ja viettävät täällä loppuaikansa ennen lähtöään uusiin koteihin.

Punnitsin pennut eilen, ja nyt ne ovatkin kasvaneet melkoisen harppauksen! Kiinteä ruoka imeytyy ilmeisen hyvin, ja lisäksi Manki imettää vielä useita kertoja päivässä ja myös öisin.

Painot 4vko iässä:

Gorilla 1995g

Gibboni 1715g

Bonobo 1945g

Simpanssi 2030g

Marakatti 1945g

Maki 1865g

Oranki 1985g

Tamariini 2030g

Supersöpöt neliviikkoiset pikkuapinat

Gorilla

Gibboni

Bonobo

Simpanssi

Marakatti

Maki

Oranki

Pennuissa on alkanut hahmottumaan pieniä luonne-eroja vilkkauden ja kontaktinhakuisuuden suhteen. Mitään varmaa ei tietenkään tämän ikäisten luonteista voi sanoa, mutta tällä hetkellä Tamariini ja Bonobo vaikuttavat olevan eniten hereillä ja ottavat myös eniten kontaktia ihmiseen, Maki ja Gibboni puolestaan ovat itsenäisempiä. Gibboni on selvästi rauhallisin ja nukkuu eniten, ja myös Gorilla ja Oranki vaikuttavat rauhallisilta ja tyytyväisiltä pennuilta. Marakatti ja Simpanssi ovat sellaisia keskivertoja kaikessa. Oranki on selvästi ahnein, se on ainoa, joka jää nuolemaan ruokakuppia vielä sen jälkeen kun ruoka on loppunut. Bonobo puolestaan ymmärtää parhaiten leluilla leikkimisestä, muut tyytyvät lähinnä repimään kavereitaan karvoista ja nyhtämään fleecevilttien reunoja.

Pennut ovat tällä hetkellä aivan käsittämättömän suloisia. Ne ovat jo oikeita pieniä koiria, jotka ovat selvästi tunnistettavissa bordercollieiksi. Ne haukkuvat, murisevat, leikkivät ja pureskelevat kaikkea, mutta niiden pikkuruiset hampaat eivät vielä saa aikaan vahinkoa, ja ne jaksavat touhuta vasta lyhyitä hetkiä kerrallaan ja nukkuvat paljon. Karvanlaadut alkavat olla pääosin selvillä. Marakatti on ainoa varmuudella pitkäkarvainen. Gibboni on joko niukkaturkkinen pitkäkarva tai runsasturkkinen lyhytkarva. Kaikki muut ovat todennäköisesti tai selvästi lyhytkarvaisia. Etenkin Tamariini, Maki ja Bonobo ovat melkoisia silakoita eikä niiden karvanlaatua ei tarvitse arvailla. Korvat on useammalla hyvin pienet ja kevyet, eli pystykorvia on todennäköisesti luvassa.

Makilla on harmillisesti pieni napatyrä. Sen napatulehdus parani nopeasti, mutta navan alue jäi tulehduksen jälkeen hieman suuremmaksi kuin muilla, ja nyt vatsanpeitteissä on tunnettavissa selkeästi muutaman millin kokoinen tyräportti. Makin kohdalla napatulehduksella todennäköisesti on ollut osuutta napatyrän kehittymiselle, koska kenelläkään muulla pennuista ei ole tyrää, enkä tiedä, että kummankaan vanhemman suvussa myöskään olisi napatyriä.